torstai 27. kesäkuuta 2013

Nalle Myyriäinen nro 2 / 1975


Nallukka ylpeänä esittää / proudly presents:

Nallukalla on yksinoikeus julkaista blogissaan 70 -luvun rakastetun hahmon, Nalle Myyriäisen sarjakuvia. Tämä ristiriitainen nalle jäi aikanaan ilman ansaitsemaansa huomiota. Myyriäinen hävisi niukasti kilpailun mm. Maailman Vahvimmalle Nallelle ja Jogi -karhulle.

Lehti ilmestyi säännöllisesti vuosina 1975 - 1978. Parhaimmillaan lukijoita oli lähes kymmenkunta. Vahvistamattomien tietojen mukaan numeroa 5 (v.1977)  selasi huikeat 18 fania, mikä jäänee historiankirjoihin Myyriäisen ennätyksenä. 

Lähes kulttihahmon asemaan noussut Nalle Myyriäinen on oman tiensä kulkija ja näin ollen sukua Nallukalle. Nähtäväksi jää, nouseeko Myyriäinen lähes 40 vuoden hiljaiselon jälkeen uuteen kukoistukseen.

Nalle Myyriäisen kuvat/tarinat:     
©elisa






perjantai 14. kesäkuuta 2013

E-kirjan lainaus "for dummies"

Koska olen "kivi ja keppi" -sukupolvea, modernin tekniikan opettelu on ikävää. Ihminen kun taistelee kaikkia uudistuksia vastaan vaikka vain periaatteesta.
Nielin ennakkoluuloni ja tutustuin kirjaston e-kirjatarjontaan. Ja katso: satojen kirjojen valikoima on vain parin klikkauksen päässä! Pääset lukemaan saman tien. Mikä parasta: e-kirjat palautuvat automaattisesti laina-ajan päätyttyä. 


Kiitos Lahden kirjaston virkailija Pia Palm, joka antoi hyvät neuvot. Kokeile ihmeessä!

Kirjaston e-kirjojen lukemiseen tietokoneella tarvitaan Adobe Digital Editions -ohjelma, tableteille ja älypuhelimille Bluefire Reader -lukuohjelma. Salasana, jota kysytään e-kirjojen lainaamisen yhteydessä on sama mitä käytetään esim. lainojen uusinnassa.

1. Etsi haluamasi kirja kirjaston Lastu-verkkokirjastosta http://www.lastukirjastot.fi/lahti/ (kaikki e-kirjat saat näkyviin laittamalla tarkennetussa haussa aineistolajiksi e-kirjan) ja valitse haluamasi kirjan saatavuustiedoista kohta ”Lainaa sähköinen kirja”.

2. Tämän jälkeen annetaan kirjastokortin numero ja salasana. Sen jälkeen sinun pitäisi olla Ellibsin sivuilla haluamasi kirjan kohdalla.

3. Valitse laina-aika ja klikkaa ”Lainaa” - ohjelma kysyy avaatko vai tallennatko – valitse avaa. Kirjan pitäisi tällöin aueta Digital Editions –ohjelmaan.

Pääset kirjaston e-kirja-kokoelmaan myös suoraan http://www.lastukirjastot.fi/lahti/ewelib.asp - antamalla kirjastokortin numeron ja salasanan (tämä linkki on myös Lastu-verkkokirjaston aloitussivulla ”Ellibs – E-kirjojen kokoelma”). Sen jälkeen valitset kirjan, laina-ajan ja avaat sen.



torstai 6. kesäkuuta 2013

Matkalla, osa 1

- Onko vielä pitkä matka? Minulla on jano. Ollaanko pian perillä? Täällä on kuuma! Kuinka kauan vielä pitää istua? Äiti, minulla on vessahätä. Mitä minä tekisin? Joko me olemme lähellä? 
Nallukka -Toinen tarina


Lapset eivät tunne sanontaa "kärsivällisyys on hyve." Monille aikuisillekin sanonta on vieras.
Yhtä kaikki, aina parempi (aikuisille?), jos pienten lomalaisten retkikohde on mahdollisimman lähellä. 

Melkein Lahden keskustassa sijaitseva Yli-Marolan kotieläinpiha on lasten suosikki. Se on myös kulttuurihistoriallinen matkailukohde, mistä lapset viis veisaavat. Sen sijaan huippuviihdettä on kani, jolle voi työntää voikukanlehtiä verkkoaidan raosta. 

Murr, onko tässä karhu unosilla?
Ei ihan. Sikahyvät päikkärit?











Tässä eläintarhassa ihmetellään suomalaisen maalaistalon eläimiä: lampaita, kanoja ja vasikoita. Navetassa aistit autenttiset aromit. Unohtumaton elämys vailla vertaa!



Ööö... ai mitä alpakka tekee perinteisessä suomalaisessa maalaismiljöössä...?No, jokainen vanhoja mustavalkoisia elokuvia katsonut tietää, että alpakka oli erottamaton osa kulttuurimaisemaa.
-Ptrui Mansikki, ptrui Mustikki, huusi lettipäinen piika ja alpakat juoksivat jonossa navettaan lypsettäviksi.

sunnuntai 2. kesäkuuta 2013

Voikukka






Kesämuisto syntyy vaatimattomistakin aineksista... 





Kesäpäivä. Aurinko paistaa keltaisena, mutta sitäkin keltaisempi on silmien edessä avautuva voikukkameri. 
Pienen tytön mielestä voikukat ovat vallan ihania kukkia. Ja niihin saa koskea, niitä saa kerätä, ihan niin paljon kuin jaksaa.
Polvenkorkuinen tyllerö poimii innoissaan voikukkia syliinsä. Tukeva varsi napsahtaa helposti poikki. Joissakin tytön keräämissä kukissa varsi on vain sentin pituinen, toisissa varsi sojottaa maahan asti. Nyt kukkia on jo kymmeniä. Tyttö kantaa äidilleen kimpun ja juoksee keräämään lisää.

Äiti ja isä istuvat hiljaa kukkien keskellä, tekemättä yhtään mitään, linnunlaulua kuunnellen, kaunista lastaan ihaillen.
Äiti ei voivottele: ”syö nyt, juo nyt, varo vähän, hattu päähän… Voi, voi, perunat kiehumaan, pyykkiä viikkaamaan, astioita tiskaamaan...”.
Isä ei voivottele: ”syö nyt, juo nyt, varo vähän, hattu päähän… Voi, voi, ruohoa leikkaamaan, puita hakkaamaan, autoa korjaamaan...”.
Kukkienkeruuhetki kestää ehkä minuutin, tunnin tai päivän - sitä ei kukaan muista. Vain tämän hetken kiireetön, rauhallinen, onnen tunne jää mieleen ikuisiksi ajoiksi.

Tai no… Jää myös jotain kättä pitempää: voikukkien täplittämä pieni kesämekko.
Pinttyneiden ruskeiden rengaskuvioiden pilaama kukkamekko on kuitenkin käypä hinta elämänpituisesta kesämuistosta.