sunnuntai 19. toukokuuta 2013

Ampiainen pampiainen




Pienten ihmisten (ja useimpien suurten) mielestä kaikki ilmassa pörisevät hyttystä suuremmat ötökät ovat ampiaisia. Surisevat viirupaidat herättävät kauhua. Usein syy juontaa juurensa lapsena koettuun hyökkäykseen.





Kohtaus 1: 
Olipa kerran aurinkoinen päivä. Lapsi kirmaa niityllä, vailla huolen häivää, Aatamin puvussa (ja vähän Eevankin), sydän täynnä riemua. Paratiisiin kiemurtelee kuitenkin käärme mesipistiäisen muodossa.
Ilakoivan lapsen varvas osuu työtään tekevän hyönteisen selkänahkaan, josta ärsyyntyneenä mehiläisduunari puolustautuu. Auts! Tämän seurauksena lapsi saa perunan kokoisen varpaan sekä kaupan päälle itkua ja särkyä.

Kohtaus 2:
Olipa kerran aurinkoinen päivä. Aikuinen juo aamukahviaan, vailla huolen häivää, melkein Aataminpuvussa (ja vähän Eevankin), sydän täynnä riemua edessä olevan vapaapäivän johdosta. Kunnes…
Raollaan olevasta ikkunasta lennähtää sisään ampiainen. Sen pörinä kuulostaa aikuisen korvissa hornetin jylinältä. Kahvikuppi lentää kädestä korkealle ilmaan ja päätyy vastapäiseen seinään.
Pari tuolia kaatuu kumoon, kun aikuinen syöksyy kylpyhuoneeseen turvaan. Tilanteen tekee epätoivoiseksi se, ettei hänellä ole käsillä mobiililaitetta, jolla voisi hälyttää paikalle poliisin, palomiehet tai edes äidin.
Tovin rauhoituttuaan aikuinen nappaa lääkekaapista suuhunsa aspiriinin, kalaöljykapselin ja antihistamiinin sekä hyllystä mukaansa hiuslakkapullon. Varovasti hän raottaa ovea ja kuuntelee. Vaimea surina kuuluu keittiön suunnalta.
Lakkapullo kohotettuna aikuinen hiipii kohti vihollistaan. Hän oli valmis äärimmäisiin keinoihin. Megasize lakkapullosta riittäisi taatusti suihkutettavaa ja ampiaisen turkki on sen jälkeen taatusti ojennuksessa!
Ampiainen on tällä välin löytänyt ikkunan ja sujahtaa ulos. Aikuinen huokaa helpotuksesta ja istahtaa.
- Olisiko tänään se päivä, kun varaan ajan terapiaan?


keskiviikko 15. toukokuuta 2013

Parkkipaikan jännitysnäytelmä


Kaupan paikoitusalue oli tupaten täynnä. Ainoa tyhjä parkkiruutu löytyi kaukaa pihan perältä. Paikka kahden auton välissä oli tosi ahdas.
Äiti väänteli rattia edestakaisin ja sai kuin saikin veivattua meidät koloon.
Oli hurjan vaikeaa päästä autosta ulos, koska ovi aukesi vain pienen pienelle rakoselle.

Nallukka –Neljäs tarina




Onko parkkiruutujen maalari se sama heppu, joka ompelee myös sovituskoppien verhot? Aina muutaman tuuman liian pieniksi?
Vaikka tavaratalojen ruudut ovat nykyään isompia ja pihassa saattaa olla jopa muutamia ns. perhepaikkoja, eivät ne koskaan ole tarpeeksi suuria.
- VARO sitä ovea!
- Joo, joo…

Olipa kerran kaksiovinen auto ja nelihenkinen perhe parkkipaikalla. Kun keitokseen lisätään tuulinen päivä, kiukkuinen kuopus, ehtivä esikoinen ja väsyneet vanhemmat, on soppa valmis.
Kukapa olisi arvannut, että ennen kuin perhe ehtii ryömiä pienestä kurttuisesta puntostaan pihalle, on viereiseen ruutuun ajanut tyylikäs herra punaisella avoautollaan.

Vaistoamatta vaaraa äiti kaivaa takapuoli pystyssä kiljuvaa lastaan takapenkin turvaistuimesta. Kuinka ollakaan, tuuli tarttuu leveään oveen ja viskaa sen vauhdilla auki, suoraan punaisen avoauton kylkeen.

Tällaiseen hetkeen sopii luonnehdinta: veretseisauttava. 
Äidin elämä vilahtaa filminauhana silmien edessä. Ensi reaktio on juosta karkuun niin nopeasti kuin turvonneilla jaloillaan pääsee. Mutta koska hän on aikuinen (ja punaisen auton omistaja istuu edelleen autossaan) äiti kääntyy kuljettajan puoleen avatakseen neuvottelut. Yhtä kaikki, parhaimmassakin tapauksessa lasten ja kenties lastenlastenkin tulevat joululahjat ovat mennyttä kalua…

Punaisen auton omistaja tarkistaa vahingot ja toteaa ne lähes olemattomiksi.
- Sattuuhan näitä, sanoo leppoisa herra ja ystävällisyydellään saa äidin itkemään onnesta.

sunnuntai 5. toukokuuta 2013

E-kirja tulee, oletko valmis?






Orava ei lue e-kirjoja, mutta osaa käyttää hyväkseen monia muita urbaanin ympäristön suomia mahdollisuuksia...








Vauvat taitavat jo syntyä älypuhelin kädessään? Niin taitavia nimittäin ovat ihan pienetkin ipanat tietokoneiden käsittelyssä.
Tarina kertoo taaperosta, joka katseli ikkunasta puussa riekkuvaa oravaa. Nähdäkseen paremmin tämän kiinnostavan luontokappaleen askareet, lapsi haroi pikku sormillaan ikkunaa, tarkentaakseen ja suurentaakseen kuvaa…
Lapset osaavat soveltaa tekniikkaa luovasti. Mainiota.

Nallukka on yhtä moderni kuin lukijansa. Näin ollen tarinoita voi lukea nyt myös e-kirjana. Ensimmäinen tarina on jo julkaistu ja myynnissä Elisa Kirjassa.

Kustantaja Kvaliti.